Vihdoin löydä aikaa ja aivotilaa (sitä varsinkin) kirjoittaa ajatuksia ylös. Viimeinen kuukausi on ollut niin haipakkaa ettei tosikaan. Lyhyitä yöunia, miljoona tehtävää asiaa (joista edelleen puolet tekemättä) ja kiirettä sekä stressiä. Huh huh. Mutta nyt aletaan olla voitonpuolella.

Muutettiin siis uuteen kotiin kuukausi sitten ja täällä oli aika paljon kaikenlaista tekemättä. Sisällä ja ulkona on juossu työmiestä jos minkälaista. Bonuksena tietty kaiken sekavuus, tuhatmäärä laatikoita ja se, että mies tekee tietenkin töitä. Tähän väliin mahtui myös siskon valmistujaiset, viikko lomailua etelä-Suomessa ja ystävän häät Helsingissä juhannuspäivänä. Pinna on ollu kireellä ja jaksaminen välillä todella heikoissa kantimissa, mutta hendissä ollaan, jee! Ajoittain on kyllä tullu ajatus, että mitä helvettiä on tullu tehtyä kun kaikki asiat täytyny kasata samaan aikaan. Mutta pahempi tästä ois ollu se, että oisin vielä raskaana enkä ois voinu tehdä yhtään mitään muuton eteen. Sit ois oikeesti varmaan lataamo kutsunu. Nyt on kuitenkin lasten unien puitteissa pystyny puuhailemaan välillä aika paljonkin.

Pojat sen kun kasvaa ja isoveikka oppii päivittäin hurjasti kaikkea uutta. Uusimpana on "ätshii"-lausahdus aina kun joku aivastaa ja hassu "äääh"-huokaisu kun joku juo tai hän itse juo. Ekan opetti mummo ja toisen taisin minä hölmöyksissäni opettaa. Mutta onhan se söpöä kun taapero huokaisee maito hörpyn jälkeen :>. Pikkuveikka kävi viime viikolla 2kk neuvolassa ja mitat olivat 60,7cm ja tasan 6kg. Hurjaa vauhtia tyyppi kasvaa ja oppii sekin uusia taitoja. Tänään otti lelusta kiinni kun tarjosin helistintä. Hirveästi höpöttelee ja haluaisi kovasti nähdä ympärilleen. Tiukasti seurailee isoveikan hommia ja sitten kiukuttaa kun ei oikein vielä pysty toisen perässä kulkemaan. Isoveikka kun on niin liukas liikkuja ettei kovin kauaa ole samassa paikassa. Vatsavaivoja on vähän ollu, mutta niihin on Disflatyl auttanut hyvin. Iltaisin tuntuu olevan vähän kiukkuinen kun ei huvittais nukkua vaan haluais vaan seurustella ja hupsutella. Nyrkkiä on maistellu parisen viikkoa ahkerasti kun sen olemassaolon tajusi ja kuolaakin jonkun verran valuu. En kuitenkaan odottele vielä hampaita kun isoveikallakin ekat tuli vasta puolen vuoden iässä. Tosin, mistä sitä tietää, vaikka tälle tuliskin tosi ajoissa hampaat. Kovasti yrittää kääntyä selältä vatsalleen ja hoitopöydällä saakin jo olla tarkkana ettei liiaksi ala heilua.Saapa nähdä miten nopeasti tämä lähtee liikenteeseen kun tuntuu olevan jo nyt niin meneväinen tapaus :)

Lauantaina juhlitaan ristiäisiä ja senkin takia ollut vähän hommia kun täytyy miehen töiden ja lasten hoidon puitteissa yrittää vääntää edes jotain. Stressiä en oo ajatellu ottaa. Kunhan nyt jotain laitan pystyyn ja ihmisillä on joku paikka missä kahvinsa juoda.

Eiköhän se tästä pian helpota ja sitten hymysuissa muistellaan tätä kiireistä aikaa :) Toivotaan, että ilmat lämpenis näistä syksyisen koleista lämpötiloista niin pääsis nauttimaan kesästä.

Jenska